Itsenäisyydestä

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyydestä

Itsenäisyyspäivänä Suomessa juhlitaan Suomen itsenäisyyttä. Käytännössä Suomessa juhlitaan sitä, että Suomi ei ole Ruotsin tai Venäjän osa tai se ei ole niille alisteinen. Valtion suvereniteetti on nykymaailmassa (ja ennenkin) alisteinen kansainvälisille sopimuksille ja monille poliittisille ja taloudellisille realiteeteille.

http://jokumuu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90504-itsenaisyydesta-itsenaisyyspaivana

http://mirjaleenaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90505-vieraan-vallan-alainen-suomi-ja-tuunatut-vaalitulokset

http://elinajamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90502-isanmaallisuutta-2011-millaista-se-on

http://turjalainen.blogspot.com/2011/12/vuoden-synkin-juhla-suomen.html

EU on siinä mielessä muuttanut Suomen itsenäisyyttä että Suomea tuskin enää voi pitää millään mittarina itsenäisenä valtiona. Ei ole omaa rahaa, eikä ole omaa talouspolitiikkaa. Itsenäisyys on EU:ssa suhteellinen pientä, koska lähes kaikki lainsäädäntö tulee EU:sta.

http://richardjarnefelt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90501-kalliiksi-kayvat-hymistelijat-taas-koolla

http://cxgtit1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90497-aaa-kaiken-a-ja-o

http://blogit.demari.fi/jounijukka/2011/12/06/itsenaisyyspaivan-tervehdyspuhe/

http://panutanelikuusikraks.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90486-mita-eu-vastustajat-ovat-tehneet-historian-tunneilla

http://www.joukoskinnari.com/2011/12/06/innostava-itsenaisyys-mika-on-suomen-tie/

http://www.kasvi.org/index.php?11369

http://blogit.mtv3.fi/herratpitavatvaaleista/2011/12/06/kiitos-tasavallan-presidentti-tarja-halonen/

Pienen maan suvereniteetti on aivan erilainen kuin esimerkiksi ison maan kuten Yhdysvaltojen. Suomi on vapaaehtoisesti luovuttanut suvereeniuttaan kansainvälisille järjestöille, suuryhtiöille, EU:lle, YK:lle jne.

Oletus valtion suvereniteetin heikentymisestä on muotoutunut jonkinlaiseksi itsestäänselvyydeksi yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Jo 1980-luvulla, kun ylikansallisten pääomavirtojen ja kaupan sääntelyä länsimaissa löysennettiin (“vapauttamisesta” on aina väärin näissä yhteyksissä puhua) ja kun IMF saneli velkaantuneiden kehitysmaiden talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa, myös muut kuinuusmarxilaiset kapitalismiteoreetikot alkoivat korostaa kansantalouksien riippuvuutta niille ulkoisista voimista. Lopullisesti usko valtioiden suvereniteettiin tuntui romahtavan 1990-luvun globalisaatiokeskustelussa, jossa monet ennakoivat kansallisvaltioiden kuihtumista sekä ulkoisten (pääoma- ja kulttuuriset virrat, ylikansalliset poliittiset rakenteet, siirtolaisuus jne.) että sisäisten (erilaiset alueelliset autonomiapyrkimykset, kansallisen identiteetin heikkeneminen) prosessien puristuksessa.

http://mediaseuraaja.wordpress.com/2011/09/22/suvereniteetti-ja-velkakriisi/

Sama logiiikka pätee Euroopallekin. Mitä enemmän olemme riippuvaisia ilmastonmuutosta aiheuttavasta öljystä, sitä enemmän olemme riippuvaisia länsivihamielisistä valtioista kuten arabimaista ja Venäjästä.

http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2007/04/ilmastonmuutos-turvallisuus-ja.html

Jukka Kansankokonaisuudesta kirjoittaa hienosti, että resurssiriippuvuus vie pitkälti suvereniteetin ja näin on tosin siinäkin on aste-eroja. Myös osaamisriippuvuutemme vie meiltä kyvyn toimia itsenäisesti. Nykyteknologiat on niin monimutkaisia, että niitä ei pysty valmistamaan ilman maailmanlaajuista yhteistyötä.

http://miiiia.blogit.fi/suomen-suvereniteetti-on-vaarassa/

http://palinviidesblogi.blogspot.com/2011/12/ad-1917.html

http://mazbuut.blogspot.com/2008/08/porrastettu-suvereniteetti.html

http://kaikkimitahalusin.blogspot.com/2011/12/itsenaisyyspaivana.html

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2011/12/itsenaisyyspaiva-vai-kansallispaiva.html

http://oceanchild87.blogspot.com/2011/12/612.html

http://finnsanity.blogspot.com/2011/12/presidentinvaalit-niinisto-presidentti.html

Nykymaailmassa on erikoinen piirre siinä, että kansainvälisesti hyvin verkottunut ja taloudellisesti vahva maa, nauttii käytännössä suurempaa suvereniteettiä kuin näennäisesti suvereeni, eristynyneempi ja köyhempi valtio. (Ei tuossa kyllä käytännössä mitään yllättävää ole.)

This is an introduction to the political views of Thomas Hobbes, which are often deemed paradoxical. On the one hand, Hobbes is a stern defender of political absolutism. The Hobbesian doctrine of sovereignty dictates complete monopoly of power within a given territory and over all institutions of civilian or ecclesiastical authority. On the other hand, Hobbes insists on the fundamental equality of human beings. He maintains that the state is a contract between individuals, that the sovereign owes his authority to the will of those he governs and is obliged to protect the interests of the governed by assuring civil peace and security. These ideas have been interpreted by some as indicative of liberal opposition to absolutism.