torstai 22. maaliskuuta 2012

Sananen Kurjalistosta

Vielä 1960 luvulla valkoiset amerikkalaiset olivat kulturaalisesti homogeeninen ryhmä. He jakoivat samat arvot ja harrastukset sekä lähettivät lapsensa samoihin kouluihin. Jopa fyysisesti eri yhteiskuntaluokat asuivat suhteellisen lähellä toisiaan. Yhteiskuntaluokkien väliltä löytyi tilastollisia eroja, tottakai, mutta ne olivat suhteellisen lieviä.
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/miksi-tyovaenluokka-on-rappiolla

Marko Maunula kirjoittaa Yhdysvaltojen muutoksesta ja luokkaerojen tulosta entistä näkyvämmäksi. Oma käsitys on, että toisen maailmansodan aikainen Amerikka eli ihan toisenlaisessa poliittisessa ja yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Yhdysvaltojen asema oli silloin siinä mielessä vahva, että sillä ei ollut kilpailijaa muuta kuin Neuvostoliitto. Lisäksi teollisuus pystyi luomaan valtavasti vaurautta, koska ei tarvinnut suojella luontoa ja sillä ei ollut kilpailijoita, koska toinen maailmansota oli ne tuhonnut. Luokkaeroja tarkoituksella naamioitiin olemattomiksi ettei tulisi kommunistista vallankumousta. Itse näkisin, että nämä tasa-arvoa ja vaatimattomuutta ihannoivat kuvitukset ja fantasiat oli luotu juuri siksi, että kommunistisen vallankumouksen ja Neuvostoliiton (NL) pelko oli niin kova. Tasa-arvo, vaatimattomuus ja oikeudenmukaisuus eivät ole sinällään mitenkään Amerikkalaisia arvoja vaan ne emergoituivat siinä poliittisessa tilanteessa sodan jälkeen vallankumouksen torjumiseksi.
http://fundamentti.blogspot.com/2012/03/tuulikki-parfymoi-paskaa-ukkola-ja-4.html

Murray suree Yhdysvaltain jakautumista. Hän kaipaa takaisin 1950-luvun Yhdysvaltoihin, jossa putkimiehen ja professorin perheet veisasivat virsiä samoissa kirkoissa. Murrayn nostalgisesti muistelema Amerikka on mustavalkoisesta televisiosta tuttu, suhteellisen tasa-arvoinen ja sosiaalisesti integroitunut Leave it to Beaver -yhteisö, jossa työväenluokka jakaa samat optimistiset ja positiiviset arvot kuin heidän vauraammat naapurinsa.
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/miksi-tyovaenluokka-on-rappiolla

Leave it to Beaver -kuvaa fantasiamaailmaa, jota ei ole koskaan ollut kirjaimellisesti olemassa. Samanlainen nostalgia kuvaus oli aikanaan myös onnen päivät (Happy Days). Tälläisiä maailmoja ei ole koskaan ollut noin yleisesti olemassa, ne ovat satuja.

Maailma ei noin yleisesti koskaan toista mitään yhteiskunnallista prosessia ja myöskään aikaisempiin yhteiskunnan ominaisuuksiin ei ole mahdollista palata.
http://www.wired.com/dangerroom/2011/02/1-in-50-troops-robots/

Tulevaisuuden taistelija on robotti ja sama koskee myös tulevaisuuden työntekijää.
http://www.wired.com/dangerroom/2012/03/firefight-robot/

Yhdysvaltalainen suurkapitalismi on saavuttamassa sellaisen historiallisen vaiheen, että se voi irrottautua lihasta ja tulla metalliksi. Tulevaisuuden työväenluokka ei ole lihallinen vaan metallinen.

Kurjaliston hyvinvointi on kadonnut ilmastonmuutoksen alttarille.
http://planeetta.wordpress.com/2012/02/24/ilmastodenialismi-saa-yha-harskimpia-muotoja/

http://sossumedia.blogspot.com/2012/03/hyvinvointivaltio-tiensa-paassa.html

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/01/huonotuloisten_keskuuteen_on_kasvanut_lahes_tuloton_kurjalisto_2276767.html

http://sakutimonen.blogit.fi/tag/kurjalisto/

http://jpoli.blogspot.com/2011/12/euroopan-kurjalisto-elaa-pikavipeilla.html

http://hilkkahalonen.fi/2011/01/11/koyhien-kurjalisto/

http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-20012258?page=1

http://www.lasselehtinen.net/content/view/229/55/lang,fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti